Löydettiin näin kauden 2022 päätteeksi sähköpostin kätköistä vanha viesti, jonka teksti on kuitenkin ajaton. Kysyttiin ja saatiin lupa tämä julkaista. Toivottavasti teksti herättää positiivisia ajatuksia seuratoiminnasta sekä vanhempien ja vapaaehtoistyön tärkeydestä. Omasta ja seuran puolesta iso kiitos kaikille seuran toiminnassa mukana olleille.
Viesti oli otsikoitu: Pieniä ajatuksia pienestä päästä.
UUSI VUOSI 2012
Ensimmäiseksi toivoisin sinulta avoimuutta ja ennakkoluulotonta yhteistyötä joukkueen toimitsijoiden, vanhempien ja pelaajien kesken. Suurin rooli joukkueen toiminnan kannalta on valmentajilla, mutta yhtään huonompina eivät tule pienten pelaajien vanhemmat.
Toivoisinkin siis vahvempaa yhteistyötä vanhempien ja joukkeen välille. Suurin huolenaihe on viime aikoina ollut yhteistyöhaluttomuus. Pienellä panostuksella esim. n. 2 t kioskissa/kausi ei voi olla liian paljoa pyytetty. En usko, että kenenkään vanhemman elämä sen kummemmin kaatuu tai tutut rytmit elämässä menevät sekaisin sen vuoksi, että täytyy osallistua esim. juuri noihin kioskitouhuihin kotipelien aikana. Tuo sana "täytyy" on muutenkin tässä kohdassa väärä, sillä mielestäni se on “saa osallistua”. Saa olla luomassa omille lapsille ainutlaatuisia tilaisuuksia esim. turnausten muodossa. Nuo muualla pelatut turnaukset ovat sellaisia muistoja joita lapset aivan varmasti kantavat mukanaan vielä silloinkin, kun ovat kasvaneet isoiksi ja vahvoiksi ja meistä vanhemmista on tullut pieniä ja harmaita..
Olen pistänyt merkille myös sen seikan, että meitä vanhempia on kenttien laidalla pelien aikana surullisen vähän. Ei näytä olevan merkitystä ovatko ne kotipelejä tai vieraspelejä. Jo pelkkä läsnäolo on kannustamista hyvän harrastuksen jatkamiseen. Pelkäävätkö vanhemmat, että saattavat joutua vaikka "töihin".
Täytyy muistaa, että kaikki tehdyt tunnit, ne eivät näy vanhempien tilipussissa vaan joukkueen tilillä, meidän omien lasten. Noilla rahoilla maksetaan mm: erotuomarimaksut, salimaksut, sarjaan osallistumismaksut ym ym. Maksuja on paljon ja tuolloin esim. kioskituotoilla on erityisen suuri merkitys.
Toki voidaanhan sitä mennä siihenkin, että kyräillään vain toisiamme kentän laidalta, jos edes toisiamme tunnetaan ja maksetaan aina tarvittaessa rahaa puhtaana käteen -periaatteella tilille, mutta mielestäni yhteistyössä on myös se suola, että tutustuu erilaisiin ihmisiin. Ei meistä vanhemmista ole tarkoitus tehdä ystäviä keskenämme. Se ei varmasti ole edes villeimmissä haaveissa mahdollista, mutta uskon, että aivan varmasti tulisimme keskenämme toimeen ne pienet ajat, jolloin saisimme yhdessä tehdä “työtä“ lasten hyväksi. Niin ja painottaisin vielä, että tälläiseen yhteistyöhön toivon isät ja äidit, sekä halutessaan myös mummut ja vaarit. Yhteistyö vanhempien välillä voi olla myös antoisaa.
Vaihtoehtona “ilmaiselle” yhteistyössä tehdylle rahalle on myös se, että niiden mukaisesti, jotka yhteistyöhön osallistuvat, jaetaan tulevat tuotot. Esimerkkinä juuri kioskituotot. Tämä saatu summa laskutetaan myös niiden lasten vanhemmilta jotka eivät millään tavalla halua osallistua yhteiseen tekemiseen. Näin myös rahojen käyttö tulee olemaan tasavertaista kaikkien poikien kesken eikä vain niin, että tietyt vanhemmat tekevät kaikkensa joukkueen eteen ja toiset vain tulevat sitten perässä kun kaikki on jo tehty. Tämänlainen toimintamalli kun saa aikaan monenlaisia mietteitä, eivätkä ne aina ole niin hyviä. Ja mitä tehdään niiden lasten kohdalla, joiden perheellä ei ole ylimääräisiä rahoja suoraan pussista maksaa ja usko tai älä, tälläisiä perheitä on paljon myös Jämsän seudulla. Tästä hyvä esimerkki on tällä hetkelläkin kirjastoissa menossa oleva keräys, jossa pyydetään pientä joululahjaa monen ikäisille Jämsän seudun lapsille. Eihän näitä keräyksiä olisi jos kaikilla perheillä olisi varaa..
Olen törmännyt myös toisenlaiseen toiveeseen, se olisi niinkin pieni kuin, että ennen kotipelien alkua voisivat jotkut vanhemmista olla valmentajien apuna laittamassa maaleja sekä kulmalippuja paikalleen. Tämän saa tehdä aina erikseen kysymättä. Näin valmentajilta jäisi aikaa lasten ohjaamiseen ja kannustamiseen. Pelien jälkeen olisi myös hyvä jos olisimme me vanhemmat porukalla laittamassa tavaroita paikalleen. Näin tämä aika jäisi valmentajilta lapsille, aikaa antaa palautetta, kehuja ja kiitoksia. Tärkeitä hetkiä kaikki.
En jaksa millään uskoa, että toivon mahdottomia. Tulee vielä se aika kun meidän lapset ovat maailmalla tekemässä sitä mihin heidät kukin on tarkoitettu. Käyvät kotona tuomassa pyykkipussit ja syömässä jääkaapin tyhjäksi. Silloin on hyvä, kun on näitä yhdessä tekemisen muistoja jäljellä, lämmittämässä sydäntä.
Yhteisen tekemisen meininkiä ja joulua odotellen,
Ilvesäiti
Janette Vesa
